Lauantai-iltana kirkkoon virpovitsojen kanssa

Tulevana lauantaina, 8.4. kirkko viettää Lasaruksen lauantaita ja kirkot täyttyvät siunattaviksi tuoduista virpovitsoista. Ortodoksisen kirkon perinteessä virpovitsoja koristelevat sekä lapset että aikuiset. Taidokkaasti koristellut vitsat ja niillä virpominen palmusunnuntain aamuna kuuluvat oleellisena osana pääsiäisen odotukseen.

Virpomaperinteen juuret ulottuvat kauas. Jo 300-luvulta lähtien kirkkokansa on käyttänyt etelässä palmunoksia kulkueissa, joissa on muisteltu Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin. Pohjoisemmilla alueilla palmunoksien virkaa tekevät ensimmäisinä kevääseen heräävät oksat: pajuvitsat.

Virpovitsaksi valitaan mieluiten kaksi- tai kolmihaarainen pajunoksa, jossa on runsaasti pajunkissoja. Vitsan kaksi- tai kolmihaaraisuus muistuttavat Pyhästä Kolminaisuudesta tai Kristuksen kahdesta luonnosta: inhimillisestä ja jumalallisesta. 

Vitsojen koristeluun on olemassa monenlaisia tapoja, eikä yksikään niistä ole ainoa oikea. Nykyisin kaikki voivat hankkia pikkurahalla kaunista kreppi– tai silkkipaperia kukkien tekoa varten, mutta entisaikaan kukkien tekemisessä piti käyttää enemmän mielikuvitusta: materiaaleina käytettiin esimerkiksi tätä tarkoitusta varten talteen laitettuja kangastilkkuja ja karamellipapereita. Silloin jokainen vitsa oli varmasti omanlaisensa.

Nykyisin monissa seurakunnissa järjestetään yhteisiä virpovitsatalkoita, joissa valmistetaan vitsoja sekä kirkkoihin että kirkkokansalle jaettavaksi. Näissä talkoissa konkarit siirtävät paikallisia koristeluperinteitä ja osaamista uusille sukupolville. 

Ne, jotka eivät ehdi tänä vuonna talkoisiin, voivat tutustua virpovitsojen koristeluun oheisen videon välityksellä. Tikkurilassa sijaitsevassa Kristuksen taivaaseenastumisen kirkosssa vuonna 2012 kuvatussa videossa Tikkurilan Martat opastavat katsojia havainnollisesti virpomavitsojen tekoon. Virpomaperinteestä kertoo videolla pastori Mikael Sundkvist. Kirkon kuoro esittää videolla suuren viikon kirkkoveisuja kanttori Helena Tchervinskijn johdolla.

Käyttöön vitsat pääsevät palmusunnuntain aamuna. Perinteisesti virpomaan on lähdetty jo aamulla ennen kirkkoon lähtöä, mutta nykyisin harvat ehtivät kierrostaan tekemään näin varhain.

On hyvän tavan mukaista virpoa vain perheenjäseniä, kummeja, ystäviä ja tuttavia. Ovelta ovelle kiertäminen ei kuulu ortodoksiseen perinteeseen niin kuin eivät trulliasutkaan.

Vitsan lisäksi virpoja tarvitsee myös virpomalorun. Se voi kuulua esimerkiksi näin: ”Virvon varvon vitsasella, tällä pajun oksasella Herramme Jeesuksen Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Jumala sinua siunatkoon.

Virpoja jättää virvottavalle taidokkaasti koristellun vitsan ja saa aikanaan virpomisesta pienen palkan. Palkka maksetaan vasta pääsiäisenä. Perinteinen virpopalkka on kananmuna, mutta ainakin lapsille on nykyisin tapana antaa virpopalkaksi suklaamuna tai joku muu pieni herkku.

Kirkosta tai virpojilta saadut virpovitsat sijoitetaan kotona ikonien koristeeksi. Ellei kotoa löydy ikoneita, vitsat voi laittaa ihailtavaksi myös vedettömään maljakkoon. 

Virpovitsoja säilytetään helatorstain aattoon asti. Sen jälkeen koristellut vitsat hävitetään polttamalla.

Lisää virpomaloruja ja tietoa virpomaperinteestä löytyy esimerkiksi Joensuun Kalevalaiset Naiset ry:n viime vuonna julkaisemasta kirjasta Virpomaperinne ja virpomaloruja. Kirjaa voi tilata yhdistyksen sihteeriltä 15 euron hintaan osoitteesta lea.lihavainen@ok-opintokeskus.fi tai puhelimitse numerosta 040 717 7018.

Teksti: Maria Hattunen

Kuva: Helsingin ortodoksinen seurakunta

Tikkurilan Marttojen video:

https://m.youtube.com/watch?v=06-l5YZkz40

3.4.2017
Tulostettava sivu