Suuri viikko alkaa

Katso, Ylkä tulee puoliyössä, ja autuas on se palvelija, jonka hän valveilla löytää; vaan kelvoton on se, jonka hän löytää suruttomana. Varo siis minun sieluni, ettet uneen valtaan vaipuisi, ettet kuolemaan tulisi heitetyksi ja ulkopuolelle Valtakuntaa suljetuksi; vaan herää ja huuda: Pyhä, Pyhä, Pyhä olet sinä Jumala; Jumalansynnyttäjän tähden armahda meitä!” (Tropari suuren maanantain aamupalveluksesta)

Kirkkomme siirtyy suuren viikon viettoon. Palmusunnuntain veisuissa kuvataan, kuinka Kristus saapui nöyryydessään pyhään kaupunkiin ja astui vapaaehtoisesti pelastaviin kärsimyksiin. Opetuslapset olivat hämmennyksissä ja peloissaan mutta heidän lohtunaan oli Kristuksen lupaus, että hän nousee haudasta ylös kolmantena päivänä. Papit ja kirjanoppineet kokoontuivat neuvottelemaan Jeesuksen vangitsemisesta ja Juudas on vajoamassa pimeyden tielle.

Kun meidät tuodaan näiden tapahtumien keskelle, meitä muistutetaan monin tavoin viimeisestä tuomiosta. Maanantain ehtoopalveluksessa luettavassa evankeliumijaksoissa Jeesus puhuu opetuslapsille lopun ajoista ja aamupalveluksessa kuulemme, kuinka Jeesus kiroaa viikunapuun, josta ei löytynyt hedelmiä. Nämä ovat meille selkeitä varoituksen sanoja. Kristuksen kulkiessa kohti ristin kuolemaa myös tässä maailmassa elävä synti ja välinpitämättömyys tulee tuomituksi.

Ehkä yleisin Raamatun tapa kuvata ihmisen ja Jumalan suhdetta on verrata sitä avioliittoon ja hääjuhlaan. Erityisesti profeetta Hoosean kirjassa kuvataan, kuinka morsian on uskoton mutta silti ylkä ei hylkää tätä. Myös me olemme pettäneet ylkää epäjumalanpalveluksella ja valitsemalla rakkautemme kohteeksi mieluummin tämän maailman houkutukset kuin taivaalliset aarteet.

Suurella viikolla me valmistaudumme Ylkämme tulemiseen ja meitä kehotetaan valvomiseen. Tiistain evankeliumissa meille kerrotaan viidestä viisaasta ja viidestä tyhmästä neitseestä. Ylkä tulee keskiyöllä ja häntä odottavat ovat vaipuneet uneen. Viisi viisasta oli varannut öljyä lamppuihinsa. Viisi tyhmää neitsyttä olivat olleet huolettomia ja eivätkä varautuneet – niin heidät suljettiin hääjuhlan ulkopuolelle.

"Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!' Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.' Mutta viisaat vastasivat: 'Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.' Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' Mutta hän vastasi: 'Totisesti, minä en tunne teitä.' Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä." (Matt. 25:1-13)

Valvominen ja valppaana oleminen on odottamista ja valmistautumista. Suuri paasto on parhaimmillaan ollut juuri tätä valvomista: Olemme vartioineet rukouksella ja kirkossa käymisellä sielumme porttia. Olemme paastonneet eläinkunnan tuotteista, käyneet katumuksella ja toivottavasti pyrkineet jakamaan sitä hyvää, jota Luojamme on meille antanut. Ehkä huomaamme, miten aistimme ovat terävöityneet ja hengelliset asiat ovat nousseet elämässämme tärkeämmiksi.

Tärkeämmiksi, mutta onko meille joku vielä tärkeämpää? Keskiviikkona luettavassa evankeliumiteksteissä kaksi elämänasennetta asetetaan vastakkain mitä jyrkimmällä tavalla. Kuulemme kertomuksen naisesta, joka voiteli Jeesuksen jalat kallisarvoisella öljyllä ja sai opetuslapsilta moitteet siitä, ettei myynyt öljyä ja antanut siitä saatuja varoja köyhille. Samalla kuulemme, miten Juudas valmistautui pettämään Jeesuksen rahasta. (Matt. 26:6-16) Kuten pappismunkki Serafim Seppälä kirjassaan Tie ylösnousemukseen osoittaa, nuo kaksi tapahtumaa kuuluvat yhteen, sillä ne edustavat kahta vastakohtaista sisäisen elämän muotoa: ”Kun nainen ojensi hiuksensa pyyhkiäkseen Herran jalat, Juudas ojensi kätensä ottaakseen vastaan kolmekymmentä hopearahaa. Kun nainen iloitsi saadessaan vuodattaa ostamansa kallisarvoisen öljyn Herran päälle, Juudas sai mielihyvänsä myydessään sen, joka on kaiken arvon yläpuolella.

Tässä on se lopullinen risteys, johon olemme tähdänneet tietyssä mielessä koko paaston ajan. Nyt suuren viikon kääntyessä kohti torstaita opetuspuheiden aika on päättynyt. Kuten Serafim Seppälä tästä hetkestä toteaa: ”Päätös Kristuksen pidättämisestä on tehty ja hänet on voideltu hautaamista varten. Suuret tapahtumat voivat alkaa.”

Pastori Ville Kiiveri

9.4.2017

Tulostettava sivu