"Joka tahtoo minua seurata, kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua".
Suuren paaston puolivälissä Herran risti tuodaan keskelle kirkkoa kunnioitettavaksi. Risti muistuttaa meitä siitä, että kuljemme joka päivä kohti Kristuksen kärsimyksiä ja pyhää ylösnousemusjuhlaa.
Ristin salaisuuteen kuuluu yhtä aikaa ilo ja suru. Ilo tulee kaikkeen maailmaan ristin kautta, mutta vain ristin kautta. Risti on voiton merkki, mutta kristinuskossa ei ole tarjolla helppoja voittoja. Emme pelastu valaistumisen, jonkin salaisen tiedon tai uskonnollisten tapojen noudattamisen kautta. Pelastus tulee vain Kristuksen ristin kautta. Kristus itse sanoo asian selvästi evankeliumissa: "Joka tahtoo minua seurata, kieltäköön itsensä ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua".
Kristuksen risti ja ristiinnaulitseminen erottaa meidät muista uskonnoista. Kristus on enemmän kuin opettaja, guru tai jokin muu hengellinen hahmo. Hän on lihaksi tullut Jumalan Poika. Ristin juureen pysähtyvät aatteet ja ideologiat. Niihin ripustautumalla ei voi tavoittaa ristin ja pelastavaisen kärsimyksen salaisuutta.
Risti eroaa muista uskonnollisista symboleista ratkaisevasti. Risti oli häpeän ja kärsimyksen ja äärimmäisen epäonnistumisen merkki. Maailman silmissä se näyttää juuri tällaiselta. Kuten apostoli Paavali kirjoittaa: "Puhe rististä on hulluutta." Taivaan valtakunnan silmin, ylösnousemuksen jälkeen, häpeällisen kuoleman merkistä tulee voiton ja kunnian merkki. Mitä merkitystä on sillä, että maallinen voitto jäi saamatta, jos itse kuolema on voitettu? Tästä syystä koristelemme kirkkomme risteillä, siunaamme itsemme ja toisemme ristinmerkeillä, kuolemasta saadun voiton kunniallisella merkillä.
Risti on voiton merkki, mutta risti ei saa tehdä meistä ylpeitä. On muistettava, että hyvin usein emme ole ristin juurella itkeviä Johanneksia ja Marioita, vaan niitä jotka ristiinnaulitsevat Kristuksen ristiin tuomitsemalla ja tekemällä pahaa lähimmäisillemme.
Kristuksen Ristin kantaminen ei ole helppoa. Tälläkin hetkellä ristin kantaminen ja Kristuksen seuraaminen on kuolemantuomio monelle. Ristin tie on täynnä kyyneliä, mutta lopussa saamme kokea suuren ilon.
Kannamme Kristuksen ristiä rukoilemalla, tekemällä hyvää, pitämällä Jumalan mielessämme ja kestämällä vaikeudet, joita eteemme tulee. Tässä saamme onneksi apua Jumalalta ja lähimmäisiltämme. Milloin tahansa meistä tuntuu vaikealta kantaa omaa ristiämme meidän on hyvä muistaa, ettei ristin kantaminen ollut helppoa Kristuksellekaan. Tästä todistavat Hänen rukouksensa Getsemanen puutarhassa. Lisäksi Kristus sai matkalla Golgatalle kirjaimellisesti apua Simon Kyreneläisen kantaessa Hänen ristiään.
Voimme siis rohkein mielin pyytää apua myös oman ristimme kantamiseen ja auttaa myös muita, lähimmäisiämme, heidän ristiensä kantamisessa.
Teksti: Pastori Jaso Pössi
Kuva: Martinus Markoff